Käytiin viikonloppuna viihteellä, oli kivaa. Rahaa meni tosin liikaa ja nyt on hieman paha omatunto. Äitienpäivää tuli kuitenkin juhlittua järkyttävästä olosta huolimatta. 

Meillä on ollut Jannen kanssa aika allokkoa. Janne ollut viiteen kuukauteen  töissä ja itse yritin tehdä kaikkeni; tehnyt välillä useampaa duunia jne. On jotenkin tosi ärsyttävää, että toinen hakee töitä puolipassiivisena ja itse raadat niska limassa. Sitten kun sillä toisella ei ole edes mitään suhteellisuudentajua niin se kyllä vie sulta kaiken mitä saa, tiedoksi vaan kaikille. Rahan suhteen en voi ajatella koskaan, että Janne rakastaa mua, eikä se multa mitään veisi. Huhhuh, rahan suhteen mä olenkin toisinaan melkoinen idiootti. Annan Jannen kerta toisensa jälkeen "ryöstää mut kuiville". Ahdistavaa kun olen itsekkin pienessä ahdingossa, enkä tiedä millä enää pystyn maksamaan mitäkin. Pelottaa jotenkin ihan hirveesti, että kaikki lysähtää ja kontrolli pettää. Aikamoista taiteiluahan tämä on. Pari pikavippiä maksamatta... Ennen Jannea en olisi voinut edes ajatella ottavani pikavippiä tai ylipäätän olevani niin säälittävä. Mutta kyllähän sitä Jannen tahdittamana aika hyvin pääsi sisälle vippikierteiden saloihin. Ehkä jonain päivänä pääsen tästäkin ahdingosta. Voin kyllä kertoa, että syö henkisesti! Syö niin pirusti, ettei enää mikään huvita, eikä öisin väsytä...

Ei tällaiseen henkilöön voi luottaa rahan suhteen oikeastaan mitenkään. Ei sitä voi ajatella, että kysyttäessä "maksoithan rakas tämän kuun vuokran" saat rehellisen vastauksen. Seuraavassa hetkessä sulle valkeneekin asian todellinen laita kun vuokranantaja soittaa ja meuhkaa korvat savuten, että vuokrat on maksettava..