Hip hei! Janne pääsi ihan ok duuniin, jossa saa aloitella kuun vaihteessa! Olen tästä hyvin tyytyväinen. Juuri alkoi tuntua siltä, että nyt ei enää onnistu mikään.

Ollaan jo selvitelty takuusäätiöstä lainan saamisen ehtoja ja alettu keräilemään tarvittavia lappusia. Kuitenkin täytyy vielä täyttää hakemus ja keräillä dokumentteja sieltä sun täältä! Hieman minua kalvaa se, jos vastaus tuleekin kielteisenä. Siinä vaiheessa tämä korttipakka romahtaa, silloin Jannelta loppuu kärsivällisyys

Parisuhteemme on ollut hieman huonolla tolalla viimeaikoina, seksiä ei ole ollut riittävästi eikä keskustelua. Raha-asiat painavat mieltäni ja olen suorastaan raivoissani lähes päivittäin. En edes tiedä mistä se kaikki viha oikein tulee.. Viha, pettymys ja epätoivo yhdistelmänä eivät ole kovin hyvä juttu. Jotenkin tämän kaiken paskan ja ihan normaali arjen keskellä ei muista aina huolehtia itsestä ja siitä toisesta, puhumattakaan parisuhteesta!

Seksielämämme lisäksi rauhallista on ollut myös muutoin; Janne ei ole hypännyt kahvittelemassa tai kavereiden luona = Ei ole käynyt pelaamassa. En malta odottaa aikaa, jolloin taloudessamme olisi kaksi aikuista ihmistä.. Tällä hetkellä minä maksan laskut, useimmiten vielä omista rahoistani. Hän jaa minulle velkaa. En kuitenkaan usko koskaan edes pyytäväni rahoja takaisin. Tässä vaiheessa olisi kaikista tärkeintä päästä jaloilleen = työt, takuusäätiön laina, iso velkataakka sellaiseksi, että sitä pystyy jotenkin hoitamaan... Pelottaa vain, että VAIKKA nämä asiat saadaankin kuntoon; jatkuuko pelaaminen, valehtelu, salailu.. Onko taloudessamme vielä silloinkaan myös sitä toista osapuolta, joka osallistuu kustannuksiin. Mikäli ei ole, on ero ainut vaihtoehto.

Uskon kuitenkin Janneen, uskon että hänen olonsa helpottuu huomattavasti kun asiat lähtevät rullaamaan oikeaan suuntaan. Tarkoitan, että siinä vaiheessa tämä ahdistus/masennuspelaaminenkin voi jäädä pois. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta ;)

Jatkan taas kun on jotain uutta kerrottavaa.